BORÅS OSTEOPATKLINIK

Osteopaattinen hoito tähtää elimistön terveen toiminnan palauttamiseen tasapainottamalla hermostoon, verenkiertoon, niveliin ja lihaksiin kohdistuvaa fysiologista kuormitusta.

Osteopatia on manuaalinen eli käsin suoritettava hoitomuoto, joka soveltuu kehon moniin erilaisiin ongelmiin. Osteopatialla hoidetaan niin akuutteja kuin kroonisiakin kipu- ja särkytiloja, puutumisia, nivelten ja nikamien jäykkyyksiä ja ryhtiongelmia. Osteopatiassa korostetaan kehon rakenteellista ja toiminnallista yhteyttä.

Osteopaattinen hoito sopii kaikenikäisille tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsiville sekä tietenkin myös oireettomille. Ennaltaehkäisevällä hoidolla pyritään ehkäisemään oireiden ilmaantumista ja ylläpitämään kehon toimintakykyä.

Osteopatia on todettu tutkimuksissa ja käytännössä toimivaksi, turvalliseksi ja kustannustehokkaaksi hoitomuodoksi. Potilas tulee kuntoon usein jo yhdellä käsittelykerralla.

Osteopatia on Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla kehittynyt manuaalinen hoitomuoto. Osteopatian kehitti lääkäri Andrew Taylor Still. Hän tutki perusteellisesti eri hoitomuotoja ja ihmisen anatomiaa, ja soveltaessaan tietojaan käytäntöön Still kehitti osteopatian. Hän huomasi, että tuki- ja liikuntaelimistön toimiessa normaalisti verenkierto ja hermosto pystyvät huolehtimaan elimistön terveydestä.

Ensimmäinen osteopatiakoulu perustettiin Kirksvilleen, Missourin osavaltioon vuonna 1892. 1900-luvun aikana osteopatia vakiinnutti asemansa Yhdysvalloissa koululääketieteen rinnalla. Eurooppaan osteopatia saapui 1917, kun A.T. Stillin oppilas John Martin Littlejohn perusti ensimmäisen koulun Lontooseen.  

Homeopatialla hoidetaan sairastunutta ihmistä, ei hänen sairauttaan tai yksittäisiä oireitaan. Sairaus ymmärretään poikkeamana terveydestä eli muutoksena aiemmasta terveeksi koetusta olotilasta. Oireilla tarkoitetaan sekä kliinisiä että objektiivisia oireita ja potilaan kokemia subjektiivisia oireita tai huonovointisuutta. 

Homeopaattinen lääke vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja edesauttaa yksilön omaa terveyttä edistäviä toimintamekanismeja. Yksilöllisyys ja hoidettavan persoona ovat tärkeitä tekijöitä lääkeaineen valinnassa. Määritys tehdään niiden tuntemusten ja oireiden kokonaisuuden perusteella, jotka potilas vaivassaan näyttää ja kertoo kokevansa.

Homeopatiassa etsitään vastaavuutta yksilöllisen sairaudenkuvan ja lääkeainekuvan välillä. Homeopaattinen, laimennettu ja potensoitu lääkeaine antaa ärsykkeen elimistön itsesäätelylle ja häiriöitä korjaaville prosesseille. Esimerkiksi lämmönnousu on merkki potilaan omien puolustusreaktioiden käynnistymisestä.

Homeopaattiset aineet on testattu ihmisillä, mutta myös eläinlääketieteestä saadut kokemukset ja tiedot ovat olleet tärkeitä lääkeainekuvien määrittelyssä. Lääkeainekuvaus sisältää tietoja homeopaattisen aineen vaikutuksesta. Homeopaattisia aineita voidaan käyttää kotihoidossa ennen kaikkea ensihoitona monenlaisissa ensiaputilanteissa sekä asiantuntijan opastuksella pitkittyneiden vaivojen hoidossa.

Homeopatian isänä pidetään saksalaista farmakologi ja lääkäri Samuel Hahnemannia (1755−1843). Hahnemann päätteli kokeiden perusteella, että lääke, joka suurena annoksena aiheuttaa tietyn sairauden tapaisia oireita, pieninä annoksina parantaa ne.

Homeopatia on yksi käytetyimmistä täydentävistä hoitomuodoista maailmanlaajuisesti. Euroopassa homeopaattisia lääkkeitä käytetään eniten Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa ja Saksassa. Esimerkiksi Intiassa ja Brasiliassa homeopatia on otettu kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään. 

Korva-akupunktiohoidossa korvassa olevia pisteitä stimuloimalla saadaan aikaan vaikutus halutussa osassa kehoa.  Käsittelemällä tiettyä pistettä korvassa, joka vastaa haluttua kehon osaa, voidaan ehkäistä sairauksia, hoitaa sairauksia ja lievittää kipuja. Akupunktion kipuja lieventävä vaikutus perustuu endorfiinien vapautumiseen. 

Perusajatus korva-akupunktiolle on, että jokaista kehon osaa vastaa korvassa piste, jota voidaan käyttää diagnostisoinnissa ja hoidossa. Mikäli jossain kehossa on epätasapaino heijastuu se korvaan ja pistettä käsittelemällä saadaan aikaan positiivinen vaikutus ja tasapaino palautuu.

Korvista löytyy yhteensä noin 115 pistettä, molemmat korva mukaan lukien. 

Korva-akupunktiota voidaan käyttää 

• kivunlievitykseen
• lihasrentoutukseen
• painonpudotuksen tukena
• rauhoittavana
• erilaisten riippuvuuksien hoitoon
• hormonitoiminnan tasapainottamiseen
• vaihdevuosiongelmiin
• stressin lievitykseen
• loppuun palamisen hoidossa
• unihäiriöissä
• lisäämään vastustuskykyä 

Iirisanalyysista on merkittävää apua homeopaatin selvittäessä potilaan terveydentilaa ja sairastumistaipumuksia. Iirisanalyysillä voidaan todeta potilaan alttius, perimä tai heikkous sairauteen jo ennen kuin sairaus puhkeaa. 

Iirisanalyysin perusteella arvioidaan 

• kudoksissa tapahtuneet muutokset ja niiden sijainti kehossa
• henkilön perusrakenne eli konstituutio
• perinnölliset taipumukset
• terveyden nykytila
• ravinnon tai ympäristön vaikutukset elimistöön ja kudoksiin 

Iirisanalyysilla voidaan havainnoida potilaan nykyistä ja tulevaa terveydentilaa. Myös tulevaa terveydentilaa pystytään arvioimaan, sillä iiriksestä voidaan nähdä myös perinnölliset heikkoudet ja alttiudet tietyille sairauksille. Analyysin avulla potilas voi hakeutua oikeanlaiseen hoitoon ja muuttaa elämäntapojaan välttääkseen perinnöllisten heikkouksien puhkeamisen. 

Silmä on ihmisen monimutkaisin elin ja sisältää miljoonia pieniä liitäntöjä. Se pystyy käsittelemään puolitoista miljoonaa ärsykettä samanaikaisesti. Silmän kautta kulkee 80 prosenttia kaikesta ihmisen keräämästä tiedosta ja kokemuksesta. Aivojen ja hermoston välityksellä iiris on yhteydessä kehon jokaiseen osaan ja elimeen. Kun ihmisen kehoon tulee häiriö, autonominen hermosto välittää siitä merkin iiriksen topografiaan. 

Iirisanalyysin kehitti 1800-luvun puolivälissä unkarilainen tohtori Ignatz von Peczely. Iirisanalyysiä kehitti edelleen ruotsalainen pastori Liljequist. Heidän jälkeensä on ilmestynyt paljon tätä tutkimusalaa käsittelevää kirjallisuutta, etenkin Saksassa. 

Sairauksia ja tilanteita, joihin vitamiini- ja hivenainehoitoja voidaan käyttää, on paljon, esimerkiksi väsymys, allergiat, krooniset ihotaudit sekä krooniset tulehdussairaudet (reuma, sarkoidoosi, astma ja Crohnin tauti). Lisäksi hoitoja suositellaan yleiskunnon tukemiseksi esim. raskaiden hoitojen aikana ja jälkeen.

Vitamiini- ja hivenainehoidot tehdään aina laboratoriotutkimusten perusteella, jotta voidaan ottaa huomioon kunkin yksilölliset erityispiirteet.

Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee ikäkausittain ja myös samanikäisten kesken tarve voi vaihdella yksilöllisen aineenvaihdunnan takia. Esimerkiksi henkilö, jolla on nopea aiheenvaihdunta, tarvitsee lähes aina lisäkalkkia. Sen sijaan henkilölle, jolla on hidas aineenvaihdunta, lisäkalkki saattaa olla jopa haitallista. Eri hivenaineet vaikuttavat myös toistensa imeytymiseen. Esimerkiksi flunssan aikana sinkin ja C-vitamiinin nauttiminen (joka sinänsä nopeuttaa virusperäisestä taudista paranemista) alentaa elimistön kupari- ja rautapitoisuuksia aiheuttaen mahdollisesti muita ongelmia. 

Antibioottikuurit ja stressi aiheuttavat suoliston bakteerikannassa muutoksia. Usein hyvälaatuisia bakteereja, ns. maitohappobakteereja, tuhoutuu ja tauteja aiheuttavat bakteerit pääsevät valloilleen. Myös hiivasieni saattaa vaikeuttaa tilannetta. Tällaisissa tilanteissa täytyy ensin normalisoida suoliston tasapaino ja vasta sitten aloittaa vitamiini- ja hivenainehoidot. 

Puutteellinen ruokailu, tupakointi ja kahvin juonti ovat myös tekijöitä, jotka vaikuttavat haitallisesti vitamiinien ja hivenaineiden imeytymiseen ja elimistön kykyyn käyttää niitä hyväkseen. Lisäksi ilmansaasteet ja krooniset sairaudet lisäävät elimistön vitamiini- ja hivenainetarpeita.